torstai 22. kesäkuuta 2017

Viisi osa-aika normaalia istui aidalla, yksi hyppäs pois.

Tervetuloa Kilttilän kaupunkiin täällä valehtelu on laitonta. Jopa Sipoossa asti ihmetellään Kilttilä-ilmiötä, kuinka on mahdollista että omakotitaloalueet houkuttelevat ostamaan neliöitä halvemmalla sillä seurauksella että työmatka pääkaupunkiseudulle pitenee roimasti. No ehkä se on se meidän Me-henkisyys, kainostelematon suorapuheisuus ja luottamus siihen että vittumaisetkin asiat voidaan kohdata vailla pelkoa valehtelun synnistä.

Esimerkiksi meidän kunnan oman terveysaseman lääkäri, paikallinen julkkis kertoo seuraavaa 1980-luvulla tapahtuneesta Juhannuspuhelusta ex-äitinsä kanssa. 

Kilttilän vaakuna
Tohtori Hejmatsson: “Hei äiti, olen nyt menossa kesälomalle mutta unohdin pestä aamulla hampaani ja viedä biojäteroskiksen, haittaako se?” Tohtorin mukaan äitiä vitutti niin saatanasti peräkammarin pojan ruikutus että hän kuoli nauruun, viikon hahhatteluoireilun jälkeen. Hartaana Höpsistinä Hejmatsson halusi välttämättä että ulkoilmassa pidetyssä hautajaisissa lauletaan pojalle erityisen tärkeä virsi: “Sinä hetken lauloimme yhdessä korvat punoittaen kiusallisen paskanjäykässä tunnelmassa virren isäpuolen pidätellessä naurua, Virsi oli 007 / Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä.” Kerrottakoon vielä että seurakunnan kesäsivarin mukaan isäpuolen penkin kohdalle syntyneen kosteusvaurion johdosta paikalla kasvaa vieläkin 2,5 metrin vahvuinen ikihonka. Päätösvirtenä oli Höpsistien salainen tunnuskappale. Virsi oli 112 / Viisi osa-aika normaalia istui aidalla, yksi hyppäs pois.

Myös seksuaalivähemmistöt viihtyvät hyvin kunnassamme. Joka vuosi Hejmatssonit lähettävät vähemmistön edustajille seksuaaliterveysoppaita. Tämän kokemuksen ilakoiden voi vahvistaa, näöltään ikään kuin lakristin kaltainen Jan Hoppasböle. “Joo’o Viime joulu 2016 muutti kaiken mitä tulee vällyjen pöllyttelemiseen, olen tehnyt kaiken siihen asti väärin. Onneksi minua neuvottiin kuinka rakastaa toista ihmistä, se kun ei luonnostaan olisi onnistunut. Sain tummaihoisen miehen suukon alumiinisessa käärepaperissa + saippuapalan sekä kirjalliset pudottamisohjeet kosteita tiloja varten.”

Ainiin, meillä on myös Työvoimatoimiston sekä Kansanelämyslaitoksen järjestämää kuntouttavaa työtoimintaa. Koska olemme vitun tyhmiä ja haluamme pyörittää papereita ja alistaa ihmisiä vittuilun ilosta olemme omasta mielestämme edistyneet työkunnon kehittämisprojekteissa. Aiemmin meillä oli 3-ruuvia pussiin paja josta saattoi vuoden tukityöllistämisen jälkeen vahvahermoisena edetä kortsujen pakkaajaksi. Mikä sen motivoivampaa kuin kärsiä kun muut pitävät hauskaa. Nykyään meillä ei ole noita ongelmia. Olemme ylentäneet kaikki 4 ruuvia pussiin hommiin, kortsuja saa lainata kotiin kunhan palauttaa ehjänä. Pääasia että työt hoituu, ei sillä miten ja miksi hommia hoidetaan ole niin väliä.

Ei kommentteja: